Pateettinen patriootti

Ei lähtenyt blogikirjoittelu niin villisti alkuun, kuin kuvittelin. Mut eipä ole kannattanut kirjoitella mitään tyhjänpäiväisiä. Toisaalta on ollut niin paljon ajateltavaa, ettei ole meinannut nukutuksi saada. Mutta on ihnottavaa vaan valittaa, joten pähkinänkuoressa: koulu, koulu ja koulu.

Nyt on mennyt viikonloppu oikein mukavissa merkeissä, perjantaina pitkästä aikaa kullan kanssa kaupungilla juhlimassa, lauantai pidettiin ihan lepopäivänä ja käytiin vähän shoppailemassa, levyjä on tullut hankittua kaikenkaikkiaan viikon sisällä 9kpl yhteensä 15 eurolla. Jee! On myös ollut vähän pakko käydä kiertelemässä kaupoilla ja kaupungilla nostattelemassa joulumieltä, kun se nyt näyttää vielä nukkuvan jossain mielen sopukoissa. Parit joululahjat sentään tullut jo hankittua. Ainiin, kuuntelin myös kerran Raskasta Joulua ja Raskaampaa Joulua levyt läpi, normaalisti kun ne on minulla soinut marraskuusta saakka. Hellittäisi nyt vaan enin stressi, että voisi täysin rinnoin keskittyä olennaiseen.

Tänään tuli siis pakottava tarve kirjoittaa, koska itsenäisyyspäivä pani ajattelemaan jälleen kerran. Sitä rupeaa kummasti aivot raksuttamaan, kun tekee omiaan, eli jossain karjalanpaistin valmistamisen ja siivoamisen välissä. On etuoikeus, että meillä on kaikenlaista mitä joillain ei ole. Siihen voi kiteyttää kaikki kliseiset lausahdukset mitä kuulee. Yksi asia minua vaan ahdistaa. Jos menee väärässä kohtaa mainitsemaan, että on patriootti, isänmaallinen, leimataan melkein välittömästi skinariksi tms. Minä nyt vain satun olemaan pirun ylpeä siitä, että olen suomalainen. Minusta se on loistavaa. Ostan mieluummin tavaran missä on avainlippu, menisin armeijaan jos voisin (voin suoraan sanoa, ettei kantti kestäisi). Arvostan Suomea ja melkein kaikkea siihen liittyvää. Pointti tässä on siis nyt se, että toivon, että voisi sanoa olevansa ylpeästi suomalainen, muulloinkin kuin itsenäisyyspäivänä. En nyt saa kaikkia ajatuksiani fiksusti jäsenneltyä, mutta toivottavasti ymmärtänet mitä tarkoitan.

Mutta juu, täällä mansen rajamailla joulun odottelu jatkuu, tälläkertaa tosiaan lumisemmissa merkeissä kuin viimeksi. Joulukorttivalmistelut olenkin jo aloittanut, kuvaa en vaan keskeneräisistä näytä. Seuraavalla kerralla sitten valmiit kortit ja ensimmäiset pakettiaskartelut kuvina. Ja kyllä, joululahjapakettien askartelu on minulle melkein yhtä tärkeää, kuin itse lahja. On ihanaa antaa kaunis paketti, minkä tekemiseen on nähnyt vaivaa.

Ooooh, saunaan kun vielä pääsisi!