Mitä viime tekstistä muistan, niin joo oltiin Juhon kanssa inksassa ja joo, kävin kattoos Giger näyttelyn. Molemmat kyllä ihan mahtavia asioita, ei siinä.
Mie tykkään ihan hirmusti kyllä tästä blogista. Haluisin kyl päästä eroon tästä teknisenharmaasta-talvi-meni-jo-apatia-fiilistely-lookista. Ehkä mie keksin jotain hauskaa ja kesäistä, nyt kyl eka kirjoitan. On vaan yks asia mitä inhoan AINA: otsikon pistäminen. Ihan protestiksi en laita nyt otsikkoa, kun en keksi mitään. Kauhia kun mie kuulostan joltain vastarannan kiiskeltä :D.
Mulla on ollu kyl ihan mahtava kevät. Tää kevät oli jotenkin ihan erilainen kuin muina vuosina. En ole ollut läheskään niin masentunut, vaikka mulle sattui eräs asia, mitä ei voi sanoin kuvailla, mutten halua sitä ääneen välttämättä sanoakaan. Sanon vain, että en olisi ikinä uskonut, että osaan käsitellä tiettyjä asioita niinkin fiksusti kuin osaan. En tiedä tuleeko tämä asia vielä joskus vuosien päästä mulle kummittelemaan, en kyllä usko, sillä olen sen osaltani käsitellyt, yksin ja mielettömän ihanien ystävieni kesken.
Oon taas pyrkinyt ottamaan paljon kuvia, jos olen milloinkin ollut menossa tai tehnyt juttuja. Miun on ihan pakko laittaa ekaksi tää ihana kuva pääsiäiseltä, mikä on kuin jostaki lehdestä :D
Pääsiäisnamuja, mariskooleja ja ihana aarikan vihreä purkki
Sain keväällä mallinukkeprojektini siihen pisteeseen asti valmiiksi, että se näyttää jopa mallinukelta ja sen päälle voi muotoilla! Ja pitää sanoa, mie rakastan muotoilla! Mie en ymmärrä, miksi meillä ei koulussa ole opetettu sitä yhtään, enkä tiedä tullaanko opettamaankaan. Nuken seuraava vaihe siis teipityksen jälkeen oli päällystää se levyvanulla. Siihen kului ihan järjettömästi kuumaliimaa, kun en tajunnut hifistellä spray liiman kanssa. Sanoin tekelettäni tässä vaiheessa muumiksi. Arvatkaas miksi.
Onnekseni löysin kangaskaupasta tummanvihreää 2e/m trikoota millä lähdin päällystämään muumia. Tästä kohtaa minulla ei ole kuvaa, kun onnessani tein nukkea vain eteenpäin ajattelematta sen enempää. Laitoin siis kaksi n. m1 x 1m palasta molemmille puolelle nukkea, jotka kiinnitin nuppineuloilla tiukasti myötäillen nuken siluettia. Sitä kankaan tiukkaamista saa tehdä aikalailla, ettei trikoo jää löysäksi. Noh, minullahan se kangas jäi siis paikkapaikoin löröttämään. Trikoo vedetään varovasti nuken päältä pois ja saumuroidaan nuppineulojen kohdilta. Valmiin "hupun" vedin takaisin muumin päälle ja seuraavaksi kiinnittelin puuvillanauhaa strategisiin kohtiin; rinnan-, vyötärön- ja ylälantionympärykseen sekä keskietuun ja -taakse. Lopputulos oli siis tällainen:
Tosin nuken tarkistettuani, mitat eivät ihan pidä paikkaansa, siitäkun tuli hieman isompi kuin mitä luonnossa olen, mutta mitäpäs pienistä. Nytpähän saan itse säätää nuken päälle kaikkea hauskaa ja olen tehnyt kaksi vaatettakin sen avulla. Enää pitäisi päästä täyttämään nukke ja hankkia sille jokin kiva jalka.
On kivaa kun on mielessä kokoajan jotain uusia vaateprojekteja mitä voi ruveta suunnittelemaan ja valmistamaan. Mie rakastan entistä enemmän tuota mun työhuonetta, joka on nyt paljon hienompi, kun sain murulta parit Lundian hyllyt sinne. Ne on ihan älyttömän käytännölliset, kun niitä hyllynvälejä voi muuttaa parin sentin välein. Sain kaikki kankaat siihen nätisti esille. Tein pari hyvää löytöä kankaistani, sillä entisestä kangashyllystä ei ikinä löytänyt mitään, ellei sitä purkanut lattialle kokonaan.
Juho on muuten saanut kehitettyä mulle uuden pienen addiktion, rakastan meinaan skeittikenkiä :D. Ei varmaan ois moni uskonut. Vaikkei mulla olekkaan niitä viel montaa paria, mut olen ihan hirmuisen ylpee noista. Ällistytän välillä itseeni lukemalla basso.fi:n foorumin kenkäkeskustelua, miten paljon kenkiä joillakuilla onkaan! Miun on kans pakko säännöllisesti katsella läpi parit hyvät kenkiä myyvät sivustot, jos tekisi vaikka löytöjä. Lemppari kenkämerkkini on ehdottomasti DC, niiden vaatteetkin on mielettömän hienoja ja värikkäitä. Mie en haluu leveillä kaikella mitä mulla (muka) olisi, olen vaan onnellinen kun tähän vähyyteen saa sillointällöin jotain mikä tekee iloiseksi. Ja siihen ei edes paljoa tarvi :D.
Miun silmäterät
Nuo 88-skedet edessä vasemmalla on Juhon mulle lahjaksi antamat. Sain ne hyvin suoritetusta lukuvuodesta. Hihii, hyvin mie sen suoritinkin; opintokortissa on kaikkia muita numeroita, kuin nollia. Mulla on niin oikee fiilis tuosta alasta. Vois jokukerta tehdä blogitekstin kuvineen ainoastaan koulussa tehdyistä hommista. Meillä olikin suunnitelmissa mun luokkalaisen Sinin kanssa jokukerta mennä kuvailee meidän tekemiä vaatteita, hällä kun on digijärkkäri.
Nyt täst tulee kyl ihan jymypitkä juttu, kun viel ois selitettävää. Kudos to you, jos oot viel mukana lukemassa :D.
Mie oon ihan hirmu onnellinen kun on kesä. Mie oon taas vähän uudistanu itteeni ulkonäöllisesti. On tietenkin jokakesäinen ruskettuminen, mut tälläkertaa ostin myös ihanaa itseruskettavaa! Vaalensin myös hieman kuontaloani, ihan pikkipikku raidoilla siellä täällä, mutta nyt tää mun tukka näyttää paljon keveämmältä ja tuuheammalta. Sitten vielä pienensin korvavenytyksiäni. Otin ne raskaat 12mm metallitunnelit pois, kun korvat kutisivat kokoajan ja punoittivatkin. Nyt ne on olleet pois jonkun viikon, mutta tarkoituksena olisi hankkia jotkin parit nätit 10mm korut. En kyllä tiedä meneekö vanhat 8mm korutkaan enää :D. En ole jaksanut stressata sen päältä. Jos ei mene, niin sitten ei. Saahan ne aina sitten suurennettua takaisin jos jaksaa.
Minun kesään tähän mennessä kuuluu myös uusi ihana vaaleanpunainen JOPO! Kun Juho löysi sen myynti-ilmoituksen, laitettiin heti siitä kyselyä. Seuraavana päivänä pinkki konkeli oli minun! Ruvettiin heti putsailemaan ja vahailemaan sitä, kun edellinen omistaja ei ollut sen vertaa nähnyt vaivaa, että edes enimmät pölyt olisi pyyhkinyt. Kuvaa en siitä vielä laita, koska haluan että Juho ottaa minusta hienot kuvat ulkona uuden pyörän kanssa. Tai sehän sitä ehdotti, että mennään kuvailemaan ulos sitten nätimmällä ilmalla. Se on niin ihana ja höpö <3.
Miun viimmeisimmät askartelut sai miut tunkee sormeni multaan! Mie en oo varmaan ikinä oikeasti istuttanu tai idättäny mitään, mut nyt jostain kumpusi sellanen vimma että oksat pois. Hankin siis pitkänmallisia parvekelaatikoita, multaa, siemeniä ja sen sellaista. Papujen siemeniä ja niiden pussia tutkiskellessani muistin vain, että äitillä oli joskus samannäköisiä pipanoita lautasella pienessä vesitilkassa lillumassa, joten tein samoin. Pian niistä puskikin ulos vaaleita kasvuja, sokeriherneen siemenistä myös. Jokuhan voisi sanoa, ettei enää kannata mitään istutella, kuukausi sitten olisi jo pitänyt. Mie annan pitkät, ei nyt kasvien kasvattaminen mitään ydinfysiikkaa voi olla. Eikä se ole edes pääasia, vaikkei mitään satoa tulisikaan. Tää on hei mun eka kerta! :D Oli kanssa ihanaa huomata, ettei tuo ole pelkästään siemenet multaan ja odotellaan pari kuukautta-meininkiä, vaan puuhastelin kaikkea muutakin siihen liittyvää, kuten maalasin rumat punaruskeat parvekelaatikot vihreällä maalilla, jota oli jäänyt edellisen keittiön rempasta, sekä sain ruman vaaleansinisen siivousämpärin käyttöön päällystämällä sen vihreänsävyisellä kankaalla.
Näin muuttui rumatkin laatikot näteiksi!
Toivon kesän aikana dyykkaavani jonkin kivan puupenkin noille istutuksille tuonne parvekkeelle. En muuten ole vielä tälle kesää käynyt ruokadyykillä, eilen tosin käytiin Juhon kanssa jollain hassulla paikalla, missä oli ikivanhoja roskalavoja ja niihin oli tuotu kaikkea kamaa. Toiveeni hienoista dyykkiöydöistä kutistuivat pienen muovisen leijonan kokoisiksi, mutta Juho sentään löysi hienon aidon 20litran jerrykannun, jonka hän suunnitteli maalaavansa kiiltävän mustaksi. Minusta on ihan mahtavaa kun Juhokin tykkää käydä dyykillä.
Hahaa, nyt mie alan uppoamaan liikaa ajatuksiini ja mieleen tulee kokoajan niin paljon lisää asioita mistä voisin tähän kirjoittaa. Ei voi muuta sanoa, kuin että pitäisi käydä täällä väääääähän useammin. Hei, ehkä jo ensiviikolla! (mut tuo ei ollut lupaus) :D
